Ensimmäinen virke kirjasta

Moderators: Shadax, lepotila, Ephief

Ensimmäinen virke kirjasta

Postby _^^o » Mon Jan 23, 2006 8:19 pm

Kertooko ensimmäinen virke kirjan sisällöstä mitään? Tässä ketjussa siitä otetaan selvää.

Pier Paolo Pasolini - Teoreema

Tämä tarinamme lähtee liikkeelle hyvin vaatimattomasti, perhe-elämän kuvauksesta.



Elokuvaohjaajana tutun Pasolinin kirja rävähtää liikkeelle suorastaan vastustamattomasti. Suomennoksesta vastaa Aarre Huhtala.
Kirja on tällä hetkellä luvun alla, mutta alustavasti sanottuna ensimmäisen lauseen luoma tunnelma on saanut hyvän jatkumon kirjan tekstistä tähän mennessä.

Kirjan alussa oli suomentajan alustus, jonka jätin huomioimatta tässä tapauksessa ja laskin ensimmäiseksi lauseeksi varsinaisen kirjan leipätekstin alun.
User avatar
_^^o
Site Admin
 
Posts: 760
Joined: Sat Jan 21, 2006 5:03 pm

Postby _^^o » Tue Jan 24, 2006 11:42 am

William Gibson - Neurovelho

Taivas himersi sataman yllä kuin sammuneelle kanavalle käännetty televisio.



Ensimmäiset sanat tämän kirjan tapauksessa antavat osviittaa, mutta oikeastaan kirjan tapahtumista kertoo paremmin kirjan toinen virke:

"Ei se siltä tunnu että olisin koukussa", Case kuuli jonkun sanovan.



Teinivuosina tuli kirja ensimmäistä kertaa luettua ja nyt on menossa uusintakierros. Pitänee todeta, että kohtalaisen suuri osa sisällöstä on todennäköisesti silloin mennyt prosessoimatta läpi. Moni vanha reenigne saa kiittää harrastuksestaan tätä kirjaa.
User avatar
_^^o
Site Admin
 
Posts: 760
Joined: Sat Jan 21, 2006 5:03 pm

Postby lepotila » Thu Jan 26, 2006 9:42 pm

"Tänään on tyttäreni syntymäpäivä."

Kertoo Kari Uoti kirjassaan Oikeuden ja vankilat 2003. Eipä pahemmin kerro kirjasta, mutta ei kai se haittaa.
Image
User avatar
lepotila
 
Posts: 560
Joined: Sat Jan 21, 2006 5:14 pm
Location: Joensuu

Postby Ephief » Mon May 08, 2006 12:56 am

Alexandre Dumas (nuorempi): Kamelianainen

Kirjan ensimmäisen kappaleen ensimmäinen virke kuuluu näin:

Mielestäni kirjailija ei voi luoda henkilöitä ennenkuin on kauan tutkinut ihmisiä, aivan niinkuin kieltä kykenee puhumaan vasta kun on sitä toden teolla opiskellut.


Se ei kerro itse kirjasta tai sen aiheesta kovinkaan paljoa, mutta se paljastaa asian, joka oli hyvin tavallista vielä tuohon aikaan: Kirjailija puhuttelee lukijaa. Oikeastaan ei pitäisi sanoa "hyvin tavallista", vaan pitäisi melkein sanoa "pakollista", sillä 1800-luvun puolivälin tienoille asti kirjailijat yksinkertaisesti tekivät niin, muuta tapaa ei ollut. Kuvattuja tapahtumia kommentoitiin, lukijaa "avustettiin" kirjoissa esiintyneissä moraalisissa ja filosofisissa kysymyksissä ja väliin saatettiin jopa kertoa vitsi tai jotain omista kokemuksista.

Noin 1850-luvulla alkoi sitten vähitellen Pariisin (joka oli Euroopan ehdoton taidemekka) kahviloissa muodostua uusi aate, uusi tapa, uusi käsite. Asioita alettiin kuvata ilman moraalista kommentointia, ilman kirjailijan ja lukijan välistä dialogia (tai ei se nyt ehkä ihan dialogia ollut, sillä lukija ei oikein voi kommentoida takaisin kirjailijalle.. ;). Tämän uuden tyylin edelläkävijöitä olivat mm. Gustave Flaubert ja Émile Zola. Ensinmainitun vuonna 1957 julkaisema Rouva Bovary on edelleenkin yksi kirjallisuuden merkittävimmistä teoksista. Tuota uutta, myös kuvataidemaailmaa rankasti ravisuttanutta tyyliä kutsuttiin realismiksi.

Kamelianainen on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1848. Valitsin sen kotikotona lukemistokseni siksi, että tahdoin lukea näytteen realismia edeltäneen ajan (lienee klassismia) kirjallisuudesta. Lukiossa luin joskus Rouva Bovaryn, kun se sattui olemaan sekä listalla, jolta piti yksi nimike lukea, sekä meidän kirjahyllyssä. Kirjasta piti myös kirjoittaa essee, josta sain parhaimman äidinkielenaineen arvosanan lukiossa: 9. Kun nyt olen käynyt arkkitehtien taidehistorian kurssia, ymmärrän hieman paremmin näidenkin kirjojen maailmaa ja mm. Rouva Bovaryn merkittävyyttä.

Mutta jotta tämä postaus ei muuttuisi kokonaan historialuennoksi, laitetaan loppuun vielä esipuheen ensimmäinen virke, joka kertoo jo hieman enemmän itse kirjan aiheesta.

Esipuhe, kirjoittanut Jules Janin wrote:Armon vuonna 1845, yltäkylläisyyden ja rauhan vallitessa, aikana jolloin kaikki nerokkuuden, kauneuden ja onnen lahjat tuntuivat virtaavan yli Ranskanmaan, eli muuan nuori ja kaunis nainen, joka herättti yleistä ihastusta kaikkialla missä hän vain näyttäytyi.



P.S. Montakohan kirjaa minullakin on kesken tällä hetkellä..
User avatar
Ephief
 
Posts: 761
Joined: Sat Jan 21, 2006 5:17 pm

Postby maqsa » Mon May 22, 2006 5:40 pm

Anopintekeleeltäni sain lainaksi kirjan nimeltä Prinsessa. Kirja kertoo tositarinan saudiarabialaisen ylimystönaisen kahlitusta elämästä suunnattomien rikkauksien keskellä. Omistuksien, kiitoksien ja saatteiden jälkeen alkaa itse kertomus virkkeellä "Ali tönäisi minut lattialle, mutta kieltäydyin luovuttamasta kiiltävän punaista omenaa, jonka pakistanilainen kokki oli juuri antanut minulle". Tiedossa taitaa siis olla yksityiskohtaisia kuvailuja kurjista alistustilanteista ja huonosta kohtelusta.
maqsa
 
Posts: 2
Joined: Mon May 22, 2006 5:22 pm
Location: Lahti

Postby Ephief » Tue Dec 12, 2006 4:32 pm

Jack Vance: Ihmisen paluu
Reliikki laskeutui hälyä pitämättä alas halkeamaa, lysy, luiseva olento, jolla oli kidutetun katse.


Kokoelmalta Ihmisen paluu, jossa on nimitarinan lisäksi neljä muutakin novellia.
User avatar
Ephief
 
Posts: 761
Joined: Sat Jan 21, 2006 5:17 pm

Postby _^^o » Thu Nov 22, 2007 3:41 pm

Frank McCourt - Amerikan ihmemaassa
No siinä sitä ollaan.


Kirjailija viittaa tuolla äitinsä sanoihin toteen käyneisiin uniin. Ilman asiayhteyttähän tuo ei kerro yhtään mitään.
Teoriassahan tuo on mahdotonta, mutta käytäntö kumoaa toistuvasti väitteen.
User avatar
_^^o
Site Admin
 
Posts: 760
Joined: Sat Jan 21, 2006 5:03 pm

Postby Ephief » Thu Nov 22, 2007 5:38 pm

In Forest Mage Robin Hobb wrote:There is a fragrance in a forest.

Hobb kirjoittaa sen verran perinteistä fantasiaa, että ensimmäisen The Soldier Son -trilogian jälkeen tämän kirjan nimi ja tuo lause kertovat hyvin pitkälle tämän toisen osan teeman.

The Farseer -trilogia oli suorastaan hämmentävän tuoretta fantasiaa, mutta nämä uudemmat sarjat vaikuttavat jo hieman toistolta. Kyllä tätä sentään vielä jaksaa lukea, kerronta on sen verran jouhevaa ja tarina etenee koko ajan.
User avatar
Ephief
 
Posts: 761
Joined: Sat Jan 21, 2006 5:17 pm

Postby _^^o » Sat Dec 15, 2007 2:10 pm

Andrus Kivirähk - Riihiukko
Ennen keskipäivää aurinko ilmestyi hetkeksi näkyviin.


Andrus Kivirähkin Riihiukko on absurdia satuilua vanhojen kansantarinoiden hengessä. Kirjassa eletään yksi marraskuu kyläläisten mukana, jotka ovat niin köyhiä, että joutuvat varastelemaan toisiltaan pysyäkseen leivässä. Taudit, hiidet ja muut vitsaukset koettelevat, joten nimihenkilö riihiukon äly ja kyläläisten yhteistoiminta tulevat tarpeeseen.

Aurinko ei kovin monesti kirjan sivuilla näyttäydy, mutta säätila pysyy olennaisena osana tekstiä.
Teoriassahan tuo on mahdotonta, mutta käytäntö kumoaa toistuvasti väitteen.
User avatar
_^^o
Site Admin
 
Posts: 760
Joined: Sat Jan 21, 2006 5:03 pm

Postby _^^o » Mon Aug 03, 2009 1:27 pm

Italo Calvino - Kosmokomiikkaa
Sir George H. Darwinin mukaan kuu oli muinoin hyvin lähellä maata.


Calvinon teoksen jokainen kosmisen koominen tarina alkaa jonkinlaisella tieteellisen teorian lainauksella, joka kyseisen tarinan aiheeseen tavalla tai toisella liittyy.

Ensimmäisen tarinan nimi on Etäisyys kuusta, joten Darwinin sanat ovat tässä yhteydessä relevantteja.
Teoriassahan tuo on mahdotonta, mutta käytäntö kumoaa toistuvasti väitteen.
User avatar
_^^o
Site Admin
 
Posts: 760
Joined: Sat Jan 21, 2006 5:03 pm

Postby Ephief » Fri Nov 06, 2009 2:17 am

Brian Francis Slattery: Avaruusblues - muuan rakkauslaulu
Tämä oli hänen viimeinen päivänsä, ja jo aamukuudelta hän oli päissään -- päissään ja kamapäissään, silmät kuumeisina ja raajat huitoen kuin hän olisi räjähtämäisillään.


Ei tämä kirjan sisällöstä vielä juurikaan kerro, hieman kirjoitustyylistä kylläkin.
User avatar
Ephief
 
Posts: 761
Joined: Sat Jan 21, 2006 5:17 pm

Postby Ephief » Thu Oct 13, 2011 10:25 pm

J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa

Jos teitä tosissaan huvittaa kuulla niin ensimmäinen juttu minkä te varmaan haluatte tietää on, että missä mä synnyin ja millanen oli mun surullinen lapsuuteni, ja mitä mun vanhemmat teki ja sillailla ennen kuin mä synnyin, ja muuta paskaa ala David Copperfield, mut siihen mä en ihan totta rupee.


Legendaarinen teos on puhekielellä, minä-muotoon kirjoitettu satunnainen katkelma satunnaisen 50-luvun yhdysvaltalaisen teinipojan elämästä. Teinit olivat näemmä ärsyttäviä jo silloin.

Kirja on suomennettu stadin slangille, ja mukana onkin jopa sanasto erillisellä paperilapulla. Onneksi sitä ei oikeasti tarvitse. Suomennos on paikoin hieman kömpelö, mutta syynä voi olla myös 50 vuoden aikakuilu suomennoksen ja nykyhetken välissä. Paikoin suomennoksessa on myös selkeitä virheitä.
User avatar
Ephief
 
Posts: 761
Joined: Sat Jan 21, 2006 5:17 pm


Return to Kirjallisuus

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest

cron